Olipas vallan kiva koulupäivä. Melkein koko päivä katseltiin hienoja kuvia ja siinä samalla nitkuttelin isoäidin neliöitä useamman kappaleen Pitäisi muutenkin tuoda näytille uusin projektini käsityön saralla. Jos vaikka viikonloppuna ehtisi. Nyt on nälkä... ei kun syömään!


Aitiopaikalla Elämässämme blogissa on ihanainen arvonta menossa.

Eilen maanantaina kuvasin herttaista Rasmus-poikaa koulun studiolla.

Kevät taitaa kurkistella jostain kaukaa. Aurinko paistaa, pakkasta ei ole liikaa, tuntuu keväältä. Tosin tuulla voisi hieman vähemmän. Olen väsynyt. En tiedä onko tämä sitä kuuluisaa kevätväsymystä, vai johtuuko tämä vain siitä, että parina, kolmena viimeisenä aamuna Miska on herättänyt mut parkumisellaan. Tänä aamuna oli kyse ruuasta, jota oli kupissa, mutta ilmeisesti ihan väärää sorttia, yleensä Miska parkuu vaan siksi, että saisi seuraa ja pääsisi työhuoneen pöydälle nukkumaan No, jos ei ole kukkoa kiekumassa, niin on Miska, joka kellon tarkasti 6:10 aamulla herättää!

Lupasin itselleni muutaman photoshop-vapaan päivän, vaan eipä sellaisia sitten tullutkaan. Ihan omaksi ilokseni ole photaroinut muutamia juttuja ja opetellut paria asiaa, jotka linux teki näppärästi automaattisesti. Nyt voi sitten päivittää kummalla puolella sattuu olemaan ja täällä windowsin puolella tulee nyt enemmän aikaa vietettyä, kun tuo photoshoppi on tällä puolella.

Tänään on virallisesti viimeinen lomapäivä. Kolme viikkoa meni ihan hujauksessa! Liian nopeasti! Sellaista se on, kun on mielekästä tekemistä! Maanantaina palataan takaisin kouluun, alkaa mielenkiintoinen ja toivottavasti kiva jakso: elokuvallinen maisema. Odotan innolla!

Olen tässä tämän viikon käynyt henkien taistoa aiheesta ennakkotehtävät ja kouluun hakeminen. Pitäisi ja pitäisi vai pitäisikö sittenkään? Ei se ota eikä anna, jos hakupaperit laitan menemään ja puuttuvat kuvat kuvaan ennakkotehtäviin, mutta kun tiedän nyt sen mitä kesälle ja tulevalle syksylle on suunnitteilla ja kun tuota hommaa on piisannut ja kummasti sitä vaan lisääkin on tuloillaan, niin kannattaakos se nyt kuitenkaan. Onneksi on vielä aikaa miettiä, ainakin hetkinen vielä!

Inhoan odottamista ja nyt joudun odottamaan. Tyhmäähän se on olla tämmöinen, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Se mitä odotan sitä en kerro. Jos odotus palkitaan hyvällä, sitten voin ohimennen asiasta manita, mutta jos ei odotus mene kuiten toivoin, niin sitten en puhu en pukahda mitään. Olen ottanut asenteen pessimisti ei pety, joten odotukset eivät ole kovin korkealla. Ehkä jossain sielun sopukoissa toivon oikein lujaa ja kovasti, mutta yritän olla herättämättä mitään suurempaa toivoa. Odotellaan

Seuraavaa kuvauskeikkaa pukkaa maanantaille, heti koulun jälkeen. Ehkä sitten hieman uusia kuvia tännekin... Pitäisi vaan saada itsestä irti sen verran, että koodaisi ne sivut valmiiksi, jotka on valmisteilla, niin saisi kaiken siirrettyä uuden nimen alle... Koskakohan Nörtin koodauskoulu jatkuu...

Tänään vietin taas aikaa studiolla! Kuvattavana oli herttainen Sienna-neiti (ihan kohta 1v) perheineen. Tässäpä makupaloja!